Astetta parempi perjantai

Mukavaan päivään ei sitten vaadita paljon.. Fiinulla todettiin eilen korvatulehdus, jota oli edeltänyt kolme itkun ja kitinän täyteistä yötä. Antibiootit selvästi tehosivat ja yöherätyksiä ei ollut kuin ne tavalliset kolme ;) Aamulla Aada lähti koulukuvaukseen, minä viimeisen viisaudenhampaanpoistoon (no se ei kyllä ollut mitenkään jee) ja siitä sitten kaupungille asioille. Askartelukauppaan menin ihan muissa asioissa, palasin sieltä tälläisen ihanan kirjan kanssa:

Eikö ookin ihana! Heti teki mieli kaivaa puikot ja langat esille, mutta ensin aion kyllä herkutella näillä kuvilla illalla, kunhan saan ensin kolme pientä päätä tyynyyn.



Tässä vähän maistiaisia sivuilta.

Ostin sieltä askartelukaupasta myös vähän korttitarpeita ja kävin Riimikosta ostamassa ihan täydellisen ristiäislahjan sunnuntain ristiäisiin. Sevelynistä kävin myös katsastamassa valikoiman, sillä kuinkas muuten, Aada on kasvanut ulos kaikista juhlavaatteista kuluneen vuoden aikana.

Hemmottelin myös tyttöjä kavereineen pannarilla ja se on kyllä yksi tyttöjen lempiherkuista. Tein taas pellillisen, ja sitä riittää sitten huomiselle aamupalalle.. En usko, että kukaan istuu naama nurin päin aamupalapöydässä ;)

Ja tässä siihen ohje:

PANNUKAKKU

1 litra maitoa

4-5 munaa

1 tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

4 rkl ruokaöljyä

pinnalle voinokareita

Sekoita ainekset yhteen ja anna turvota 30 minuuttia. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja laita pinnalle muutamia voinokareita.

Paista 225 C n.25 minuuttia. Vahdi samalla, ettei taikina kupruile kovasti uunissa. Haarukalla voit tökkiä rikki hurjimmat kuplat. Kun pannari on valmis, ripottele pinnalle sokeria. Jos maltat, odota hetki ja nautiskele!

Tarjolla oli myös eilisiä nougat-paloja, jotka Aada ja Tilda leipoivat lähestulkoon itse. Mun tehtäväkseni jäi toimia erotuomarina selvittämässä kuka sai mitata mitäkin ja kuinka paljon.. Tilda vatkasi ja Aada lisäili aineita taikinaan. Tytöt ovat jo pitkään toivoneet, että leivottaisiin taas yhdessä ja kysyin toivetta, niin Tilda hetken mietittyään keksi, että maitosuklaanougatmokkapaloja. Mistähän lie keksinyt moisen :D Löysin sitten Kinuskikissan sivuilta tämän ohjeen

Meillä painitaan myös kysymyksen -Mitäs tänään syötäisiin- kanssa ja päätin sitten pitkästä aikaa tehdä canneloneja. Maistui kaikille, myös pieninkin sai maistiaiset. Nämä oli helppo tehdä, mutta tuohon putkien täyttämiseen täytyy kyllä olla olemassa jokin näppärä keino. Omani ei sitä ollut :D

CANNELONIT

(ohje on paketin takaa)

500 g jauhelihaa (meillä 400g)

200 g pakastesipulikuutioita (meillä 1 iso sipuli)

3-4 valkosipuli kynttä (meillä 4)

1 raastettu porkkana (meillä kyllä enemmän, heitin vain yli jääneen porkkanaraasteen sekaan)

2-3 rkl mietoa salsaa (meillä sweet chili salsaa 3 rkl)

1 lihaliemikuutio

2-3 dl vettä

0,5 tl valkopippuria

1 rkl oreganoa

1 rkl basilikaa

100 g juustoraastetta (meillä emmentalia)

Ruskista jauheliha, lisää sipulit joukkoon. Lisää sen jälkeen mausteet ja juustoraaste viimeisenä. Täytä canneloniputket jauhelihaseoksella ja lado voideltuun vuokaan. Kaada päälle 2,5 dl ruokakermaa ja 1 prk (400g) tomaattimurskaa ja ripottele kaiken päälle juustoraastetta (edelleen sitä emmentalia). Paista uunissa 225 astetta alimmalla tasolla 25-30 minuuttia. (meidän uunissa kesti vain 20 minuuttia). Anna vetäytyä hetken ja tarjoile.







Lähti uuniin tämän näköisenä



Ja tuli takaisin tälläisenä



Illalla sitten vaan pötköteltiin koko perhe isoimmasta pienimpään sohvalla yhdessä mytyssä Talenttia katsellen ja sitten isin pitikin taas lähteä yöksi töihin. Se tarkoittaa tytöille meidän sängyn valloitusta ja niinpä me sitten nukutaan siellä kaikki tytöt rivissä. Kukaan ei mahdu kääntymään, kaikilla on kuuma, mutta ihanaa se on!

 

Fröbelin palikat 25-v juhlakiertue

ja siellä me sitten oltiin! Meillä ehkä suurin Fröbeleiden suurin fanitus on jäänyt jo taakse (uutta aaltoa silti vielä Fiinun osalta odotellessa), mutta olihan liput sinne toki saatava. Aada oli kyllä alkuun vähän nihkeä "se on ihan pikkulasten juttu" ja silmien pyöräytys päälle, mutta arvatkaas kuka siellä sitten kuitenkin jorasi ensimmäisten joukossa.. Aivan oikein :)

Ja tunnustan, tykkään itsekin Fröbeleistä ja iso rispekti herroille, he eivät ole omaa juttusansa muuttaneet mihinkään ja se kaikessa yksinkertaisuudessaan on ihan mahtavaa! Laululeikit on lyhyitä, helppoja ja sanoitukset hauskoja. Keikka-asuina kavereilla on edelleenkin muuten Adidaksen sortsit ja bändilippikset väärinpäin ja suosio huikea! Keikasta jäi hyvä fiiilis kaikille (vaikka se loppuikin taas ihan kesken) ja takapenkki hyräili biisejä vielä kotona hampaita pestessä. Täältä muuten löytyy keikkakalenteri.

Fiinu kampaajalla

Fiinun tukka se on syntymästä asti ollut aika hassu! Ensinnäkin sitä on ollut paljon (meidän tyttöjen mittakaavassa), alussa se oli aivan hopean harmaa ja ihan pystyssä. Kosteana se meni alussa varsinkin ihan kiharalle. Mä olen tästä tukan määrästä ja pituudesta ollut ihan haltioissani ja kun kaiken näköisiä tukkahärpäkkeitä rrrakastan, niin niitä onkin sitten ollut ja pidetty. Fiinu on tähän asti antanut niiden olla, mutta ihan parin viime viikon aikana pinnejä ja pompuloita on kalasteltu suusta niin paljon, etten taida niitä juuri uskaltaa enää käyttää, ainakaan kun neiti istuu autossa. Aadan paikka on keskellä, mutta en tietystikään voi antaa sellaista vastuuta siskolle, että pitää koko ajan vahtia, ettei vieruskaveri nielaise tukkapinniä.. Aion kyllä sisukkaasti jatkaa niiden pompuloiden laittamista, koska Fiinu istuu ihan kiltisti sen ajan kun tukkaa laitetaan. Kukin valitsee taistelunsa :D

Tänään sitten oli oikeastaan Aadan kampaaja-aika ja hetekn mielijohteesta kysäisin kampaajalta, että uskaltaisiko tämä kokeilla leikata Fiinun otsatukkaa vähän lyhyemmäksi, kun se ylettyi jo nenään asti.. No kampaaja uskalsi kyllä ja niin me istuttiin Fiinun kanssa sylikkäin tuolille ja täytyy sanoa kyllä, että itse en kyllä olisi pystynyt kotona samanlaiseen jälkeen, vaikka kuulostaiskin ihan helpolta..
No mutta takaisin asiaan.. Tukasta oli tuli tosi hieno ja Fiinusta paljon isomman oloinen tyttö.. Eikö?

ikää 11 kk

Ja pakko vielä laittaa tänne näitä Fiinun tukkatyylejä lisää..



tässä ikää 7 kk





tässä ikää 8 kk





ikää 9 kk



Lentomatkaa odotellessa

Me ollaan lähdössä tiistaina kohti New Yorkia, ja etukäteen vähän hirvittää tuo vajaan 9 tunnin lento 10-kuisen vauvan kanssa. Meillä lähtee tosiaan vaan Fiona matkaan ja isommat tytöt jää mummin hoiviin.
Vihdoin muuten löysin vanhan kameran piuhan ja sain ladattua edellisen meidän loman kuvat Lanzarotelta koneelle, eihän tässä mennyt kuin, ööööh.. puoli vuotta *noloa*. No jokatapauksessa, kamera oli tyttöjen käytössä ja tuloksena oli vajaa 200 toinen toistaan hilpeämpiä kuvia. Taidankin jatkossa antaa lasten hoitaa lomakuvaukset, ovat niin paljon autenttisempia.. Pakko jakaa tämä setti lentokoneesta.. Ei ollut tylsää nimittäin ollenkaan!

Hippo-juoksut

Kesän odotetuimmat kisat olivat Hippojuoksut, ja huomaatte varmasti, että meillä on otettu vähän mallia hieman enemmän treenanneista urheilijoista. Asenne ja tyyli oli näillä mimmeillä ihan kohdillaan :D

Tildan tuloksena neljäs sija, juoksijoita oli 57!

Palkintona pillimehu ja kultalusikka

Aadan sijoitus oli seitsemäs, juoksijoita 35!

Oravan poikasia

Meillä on jo pitkään tässä kesän aikana kuulunut rapinaa jostain katon uumenista. Nyt löydettiin siihen syyllinen.. Orava on tehnyt pesän meidän katolle!

Saimme tässä odottamattoman biologian tunnin esikoiseni kanssa, kun ensin se pesä bongattiin ulkona puuhastelun lomassa ja jostain syystä alettiin yhdessä katsella oravan puuhia.. Ette usko! Orava kantoi omia poikasiaan suussaan sinne pesään.. Reitti oli tarkka, pesäpuusta hyppy viereiseen puuhun, siitä alas, aidan ali, tien yli, hurja kipitys autotien reunaa meidän pihalle, kiipeily ison kiven yli, pihavaraston nurkkaa ylös, hyppy räystäälle, kurkistus alhaalle ja lujaa vauhtia pesään! Ja reitti oli täsmälleen sama, joka ikisen poikasen kohdalla. Haettiin äkkiä kamera sisältä ja yritettiin ottaa kuvia tarpeeksi kaukaa, jotta emme häiritsisi emon hääräystä.

Koululainen tästä innostui ja alkoi tentata multa nippelitietoa oravista ja pakko oli tunnustaa suuri tietämykseni aukko oravien elämästä. Google tiesi kertoa, että tämä oli kesän toinen poikue ja että poikasia on emolla yleensä 3-6 ja tämä emo kantoi meidän nähtemme 8 poikasta uuteen kotiin! Hetkessä oli jännittävää taikaa ja tuntui, kuin meillä oli yhteinen salaisuus :) Pikkusisko oli kyllä katkera palattuaan kaverinsa luota kuullessaan tämän kaiken ja tärkeät faktat, joita ekaluokkalainen nämä tarkasti opiskeltuaan auliisti jakoi asiantuntijana. Piti myös tulostaa kuvia koulukavereille ja opelle näytettäväksi, sen verran tärkeä juttu näköjään oli.. :)