Äitienpäivän juhlintaa

Tänä vuonna sain juhlia äitienpäivää jo seitsemättä kertaa ja joka kerta se tuntuu vain yhtä ihanalta. Mä vietän äitenpäivää vuoden jokaisena päivänä, mutta varsinaisessa äitienpäivässä parasta on se, kun tytöt yrittävät säilyttää omatekemiään salaisuuksia ja tuntuvat miltei halkeavan sen voimasta.. Ihanat! Ja silti, joka ikinen vuosi salaisuus on saatu pidettyä! Voi sitä ylpeyden määrää, millä itse tehty kortti tai lahja annetaan.



Aamuherätyksen jälkeen

 Meillä kun isi nukkui kauneusuniaan yövuoron jälkeen, niin en saanut aamupalaa sänkyyn, mutta silti herkuteltiin tyttöjen kanssa.. Vohveleilla!

Oli sovittu, että lahjat annetaan vasta sitten kun isi herää, joten malttamattomat kävivät vähän huutelemassa oven takana, ettei isi vahingossa nukkuisi liian pitkään.. Hyvä suunnitelma toteutui, isi kömpi sängystä ja äiti lähetettiin sänkyyn ja sitten laulettiin. Onneksi mun ei kuitenkaan tarvinnut enää esittää nukkuvaa :D

Tilda oli kerhossa askarrellut hienon kortin ja sydämen muotoisen kaulakorun, jonka oli maalannut ja kirjoittanut siihen ihan itse ÄITI. Aadan paketista paljastui reseptikirja, johon oli kirjattu jokaisen eskarilaisen omana synttäripäivänä eskarissa leivotun herkun resepti kuvan kanssa, sekä leivinliina. Isi oli Fionan kanssa käynyt ostamassa Kakkuhelmi-blogista tutun Pia Penttilän Juhlakakut -kirjan. Fiona yllätti äidin heräämällä vasta klo 8.20 yhden yösyötön voimalla. Sweet!

Meillä perinteisesti joka vuosi isi on myös tyttöjen avustuksella leiponut mulle kakun. Yhtä perinteisesti kakusta pääsee nauttimaan myös oma äitini, meidän perheen arkienkeli. Myöhemmin lähdettiin vielä ajelemaan anopin luokse viemään poikansa tekemää kakkua.

Suklaa-vadelmajuustokakku, nam!

On suuri etuoikeus saada olla äiti, saada seurata aitiopaikalta omien lasten kasvamista, saada pitää kädestä, saada kuivata kyyneleet, saada rohkaista ja kannustaa heitä elämän jokaisella askeleella. Saan myös pyyhkiä nuhaneniä, pestä valtavia pyykkivuoria, kerätä eteisen lattialle pudonneita pudotettuja ulkovaatteita sen sadannen kerran ja toimia erotuomarina. Rakastan silti tätä kaikkea suunnattomasti, enkä päivääkään vaihtaisi (no,muutamaa lukuunottamatta) mihinkään.
Parhautta on, kun tytöt käpertyvät kainaloon ja huokaavat "sä oot niin ihanan lämmin ja pehmeä". Laihdutuskuuri alkakoon siis vasta taas seuraavana maanantaina :D