Perhetapahtumassa

Isin nukkuessa yövuoron jälkeen, keräsin tyttöni kokoon ja suunnattiin viettämään perhetapahtumaa tuohon lähikuntaan. Aurinko paistoi ja takapenkkiduo hoilasi Frontside Ollieta, mikäs siinä oli ajella!

Kiva tapahtuma, sinne oli järkätty lapsille monenlaista hupia!

Käytiin kauhistumassa Kummitustalossa

Tytöt kävivät myös kalassa..

(Tästä on kyllä vähän sanottava, että jos onginta maksaa 2 euroa, niin olisi toki kivempi saada jotain muuta, kuin pari superpalloa pussissa tai tarraliuska.. Vähän oli kalliit tarrat ja niin päin pois..)


                                      

Grillikausikin tuli virallisesti avattua!

Päivän paras juttu kuitenkin oli vaijeriliuku! Meidän Aada, joka parka ujostelee ja jännittää kaikkea uutta, löysi kyllä itsestään niin rohkean tytön, joka noin vain meni keikkumaan ylös vaijerin varaan..Näin kyllä ilmeestä, että vähän paljon hirvitti. Äitinä rakastan näitä hetkiä, kun lapsi on pakahtumassa siihen onnen tunteeseen, kun on uskaltanut ylittää omat rajansa! 

Sinne se tyttö hinattiin korkeuksiin..

..ja sieltä se tyttö tuli alas!

Ja tätä sitten fiilisteltiin vielä illalla nukkumaan mennessäkin..

                                

                         

Vauvan kanssa Budapestissä

Me tytöt sitten tykätään reissata! Lähdin puolivuotiaan Fionan, oman äitini, tätin ja serkkuni kanssa katsastamaan Budapestin kevättä. Matkakohteen valitsi äitini, jolle tämä matka oli syntymäpäivälahja. Äidillä oli jo tammikuussa synttärit, mutta ajattelimme siirtää matkan nän keväämmälle, joka olikin hyvä ajatus ihan jo ilmojenkin puolesta!
Kevät oli jo paljon pidemmällä, kuin Suomessa. Puut olivat vihreinä, tulppaanit terhakoina ja muutenkin kukkaloistoa oli joka puolella. Pukeutuminen sen sijaan oli sekalaista, vaikka lämpötila oli n. 18 astetta joka päivä. Kaikkea löytyi untuvatakeista hihattomiin mekkoihin! Meillä Fionalla oli päällä kaksiosainen välikausipuku ja ohut pipo päässä ja yhtenä päivänä oli niin aurinkoista, että tyttö tarkeni ihan vaan villatakilla ja trikoilla.Budapest oli lentojen puolesta tosi järkevä valinta, kun olimme perillä kolme yötä. Finnairin lento lähti aamulla klo 9.30 ja matka kesti 2,5 tuntia ja takaisin tulimme lennolla, joka lähti klo 19.30. Takaisin päin tultaessa lento kesti vain 1h 50, joten aika hyvin otettu aikaa kiinni noin lyhyellä lennolla! Aikaero on -1 tunti, joten olimme perillä paikallista aikaa jo klo 11. Ferihegyn kentältä on n. 20 kilometrin matka hotellille ja otimme Airport Shuttle kuljetuksen kentältä. Suosittelen! Meillä oli yhteensä 4 matkalaukkua, 4 olkalaukkua, rattaat ja turvakaukalo vauvalle ja mihinkään taksiin ei tuolla porukalla ja tavaramäärällä olisi sullouduttu (eikä huolittu). Junalla ja bussillakin olisi toki päässyt, mutta tuo lentokenttäkuljetus oli sen verran edullinen ja helpoin käyttää. Samassa kyydissä tuli väkeä myös kahdelle muulle hotellille, joten matka hotellilta kentälle kesti 45 min, mutta eipä meillä kiire ollut.

Juu, kuva on vähän huono, mutta hoksasin ottaa sitä vasta, kun auto oli jo kaasuttamassa pois paikalta.

Hotellimme Opera Garden Hotel & Apartments, ihan nappivalinta! Pienehkö, todella siisti ja tyylikäs, hiljaisella kävelykadulla, kävelymatkan päässä kaikesta! Henkilökunta oli myös todella miellyttävää ja avuliasta. Huoneemme Huoneistomme sijaitsi sisäpihalla ensmmäisessä kerroksessa, täydellistä vaunuilla (ja miksei myös pyörätuolilla) liikkuville. Huoneisto käsitti ala- ja yläkerran ja valtavan kokoisen kylpyhuoneen ja minikeittiön. Vauvaa oli muistettu matkasängyllä, hoitoalustalla ja ammeella. Syöttötuolinkin olisi saanut pyynnöstä lainata.
Maksoimme myös aamupalan, joka ei Suomen hotelleihin verrattuna ole kummoinen, mutta kyllä sillä nälkä lähti. Aamupalaan kuului patonkia, kurkkua, paprikaa, leikkeleitä, jogurttia, pekonia, munakokkelia ja jotain höyrytettyjä pakastevihanneksia sekä kuivakakkua. On se muuten vaan kumma, että kun puuroa ei ole, niin silloin sitä tekee mieli..
Ja sitten sitä Budapestiä.. Lähdimme vain kävelemään ympäriinsä ja kyllä parissa päivässä kadut tulivat jo niin tutuiksi, että en juuri karttaa tarvinnut suunnistusapuna lopussa. Budapest on kaunis! En jaksa lakata hämmästelemästä arkkitehtuuria ja niitä pienen pieniä yksityskohtia rakennuksissa ja patsaissa, joita on tehty ilman kunnollisia työkaluja. Kerrassaan upeaa! Ekana päivänä lähdimme kävelemään Vaci Utcaa, jota on kehuttu parhaimmaksi kauppakaduksi, mutta en kyllä tajua, että mssä ne kaupat olivat.. West Endin kauppakeskus oli, ja siellä kyllä oli todella paljon kauppoja laidasta laitaan. Muuten kaupat sijatsivat ihan toisessa suunnassa, lähempänä Tonavaa.

Toisena päivänä päätimme lähteä kiertoajelulle hop on-hop off bussilla, ja yksi kierros kesti 2,5 tuntia ilman kyydistä jäämisiä. Fiona-vauva oli niin hyvällä tuulella, että jaksoi hyvin hyppiä ja pomppia sylissä koko ajan. Opastuksen sai muuten suomeksi kuulokkeissa.

Linnavuorella bussi pysähtyi 20 min ajaksi maisemien katselua varten ja voi mitkä maisemat!!! Ei niitä silti saanut kameralle ikuistettua..

Ja etenkin kun kävi näin..

                       Evästauko

Kävimme myös jokiristeilyllä Tonavalla, joka kuului bussiajelun kanssa samaan hintaan.

Tässä taustalla parlamenttitalo

No ruuasta. Vakaa aikomus oli syödä edes kerran ihan unkarilaista ruokaa, mutta taisin vähän epäkunniakkaasti skipata sen.. Turistimenuista olisi ollut myös tarjolla, mutta olen kyllä oppinut, että ne todella ovat turisteja varten, joten nyt jätin sen(kin) ihan sujuvasti väliin. Mutta kahvilat. Oih oih ja oih! Muffinssit ja kakut olvat todellisia makuelämyksiä.

Nämä leivokset ovat New York Cafe-nimisestä paikasta, jossa olisi saanut ihan ruokaakin.

Sisäkuvat "kahvilasta" kannattaa katsoa linkistä..

Tiivistettynä: Budapest on kaunis kaupunki, joskin ehkä vähän päästetty rapistumaan rakennuksien osalta. Ihmiset rentoja ja erittäin avuliaita vaunujen kanssa liikkuvalle ja vauvaakin tultiin aina joukolla ihastelemaan missä tahansa. Olin matkaoppaista ymmärtänyt, että unkarilaiset puhuvat mielummin saksaa kun engantia, mutta ainakin budapestiläiset todistivat tämän väittämän vääräksi.

Budapest, me tavataan vielä!

Blogin herätys Ruususen unilta

Ohhoh, niin se vaan on vuosi kulunut viimeisestä päivityksestä.. Ajattelin kuitenkin vielä herättää blogin henkiin uudestaan, ihan vaan vaikka itselleni todisteeksi ja muistoksi näiden väsymyksestä sumuisten vuosien kunniaksi, että oikeesti on lasten kanssa puuhattu ja tehty. Ehkä nyt jopa muistan kantaa paremmin kameraakin mukana :)

Edellisestä päivityksestä sen verran, että varsin raskaan raskauden jälkeen meille syntyi  kolmas tyttö lokakuun lopussa. Synnytys käynnistettiin ja kesti lähdöstä maaliin 4,5 tuntia. Minä kipukammoinen selvisin siitä luomusti, tosin vähän oli pakko, kun tarjottu spinaali meni pieleen.. Kokemus sillä hetkellä oli kamala, mutta jo puolisen tuntia synnytyksestä olinkin tapahtuneesta yllättäen varsin mielissäni, sillä kyllä se vaan tuntui ihan eri tavalla.

Tässä ikää on 1 vrk

Nyt Fiona-neidillä on nyt ikää 5 kk ja aika kuluu luvattoman nopeaan. Syksy ja talvi hujahtivat vauhdilla. Oli iso muutos itsellekin tottua "aikaisiin"  säännöllisiin aamuheräämisiin Aadan eskaria ja Tildan kerhoa varten, mutta meidän molempien työaikojen vuoksi tytöt eivät ikinä joutuneet päiväkotiin ennen klo 11, toki iltahoitoja heillä välillä sitten oli. Ja vain n. kolme hoitopäivää viikossa. Meidän tytöt olivat siis vuoropäiväkodissa. Nyt tavoitteena on olla kotona niin pitkään kun se vain on taloudellisesti mahdollista. Aadalla alkaa koulu ensi syksynä jo on ihanaa olla kotona, kun toinen tulee koulusta kotiin. Sitä tässä jo molemmat jännitetään.. Tulis nyt vaan ensin se kunnon kevät ja kesä!