Äitienpäivän juhlintaa

Tänä vuonna sain juhlia äitienpäivää jo seitsemättä kertaa ja joka kerta se tuntuu vain yhtä ihanalta. Mä vietän äitenpäivää vuoden jokaisena päivänä, mutta varsinaisessa äitienpäivässä parasta on se, kun tytöt yrittävät säilyttää omatekemiään salaisuuksia ja tuntuvat miltei halkeavan sen voimasta.. Ihanat! Ja silti, joka ikinen vuosi salaisuus on saatu pidettyä! Voi sitä ylpeyden määrää, millä itse tehty kortti tai lahja annetaan.



Aamuherätyksen jälkeen

 Meillä kun isi nukkui kauneusuniaan yövuoron jälkeen, niin en saanut aamupalaa sänkyyn, mutta silti herkuteltiin tyttöjen kanssa.. Vohveleilla!

Oli sovittu, että lahjat annetaan vasta sitten kun isi herää, joten malttamattomat kävivät vähän huutelemassa oven takana, ettei isi vahingossa nukkuisi liian pitkään.. Hyvä suunnitelma toteutui, isi kömpi sängystä ja äiti lähetettiin sänkyyn ja sitten laulettiin. Onneksi mun ei kuitenkaan tarvinnut enää esittää nukkuvaa :D

Tilda oli kerhossa askarrellut hienon kortin ja sydämen muotoisen kaulakorun, jonka oli maalannut ja kirjoittanut siihen ihan itse ÄITI. Aadan paketista paljastui reseptikirja, johon oli kirjattu jokaisen eskarilaisen omana synttäripäivänä eskarissa leivotun herkun resepti kuvan kanssa, sekä leivinliina. Isi oli Fionan kanssa käynyt ostamassa Kakkuhelmi-blogista tutun Pia Penttilän Juhlakakut -kirjan. Fiona yllätti äidin heräämällä vasta klo 8.20 yhden yösyötön voimalla. Sweet!

Meillä perinteisesti joka vuosi isi on myös tyttöjen avustuksella leiponut mulle kakun. Yhtä perinteisesti kakusta pääsee nauttimaan myös oma äitini, meidän perheen arkienkeli. Myöhemmin lähdettiin vielä ajelemaan anopin luokse viemään poikansa tekemää kakkua.

Suklaa-vadelmajuustokakku, nam!

On suuri etuoikeus saada olla äiti, saada seurata aitiopaikalta omien lasten kasvamista, saada pitää kädestä, saada kuivata kyyneleet, saada rohkaista ja kannustaa heitä elämän jokaisella askeleella. Saan myös pyyhkiä nuhaneniä, pestä valtavia pyykkivuoria, kerätä eteisen lattialle pudonneita pudotettuja ulkovaatteita sen sadannen kerran ja toimia erotuomarina. Rakastan silti tätä kaikkea suunnattomasti, enkä päivääkään vaihtaisi (no,muutamaa lukuunottamatta) mihinkään.
Parhautta on, kun tytöt käpertyvät kainaloon ja huokaavat "sä oot niin ihanan lämmin ja pehmeä". Laihdutuskuuri alkakoon siis vasta taas seuraavana maanantaina :D

Robinin keikalla

Meidän tytöt fanittavat Robinia aivan hurjasti ja voi onnea ja autuutta, kun Robin tuli keikalle tänne Porvooseen! Pitihän sinne tietysti liput saada ja hyvä, että tajusin varata ne ennakkoon, sillä ovelta käännytettiin paljon innokkaita pettyneitä ihailijoita pois, sillä keikka oli loppuunmyyty! (ihan ennenkuulumatonta tässä kylässä..)
Aamupäivä kului niin h-i-t-a-a-s-t-i, vaatteita valittiin hartaasti, sillä täytyihän sitä olla tyttöjen omin sanoin "mahdollisimman rock"! Urheiluhallille mentiin jo hyvissä ajoin ja päästiinkin melko eturiviin. Aikaa tapettiin tuttuja moikkaillessa, sillä tuntui että siellä oli koko Porvoo paikalla :) ja sitten -IIIIIIIIIIIIIIIIIIKKK! Robin tuli lavalle korvia huumaavan huudon ja kiljunnan säestyksellä! Faija skitsoo räjähti voimalla käyntiin ja tytöt jammasivat ja lauloivat mukana heti ekasta biisistä lähtien.



Tästä ei juuri fiilikset enää nouse!

 Kyllä se Robin osasi yleisönsä ottaa! Keikan jälkeen piti vielä nimmaria jäädä metsästämään.. Niinpä, niitä kun ei jaettu heti suoraan esiintymisen jälkeen, niin nämä tosifanit halusivat päättäväisesti jäädä ulos palelemaan ja odottamaan Robinia.. Vaati kyllä 4- ja 7-veeltä melkoista tahdonlujuutta, kun pissahädästä ja kylmyydestä huolimatta eivät liikahtaneet paikaltaan.. Voi apua..!



Ihan varmaan se kohta tulee pian.. Ihan kohta..



Sitkeä  reilu puolen tunnin odotus palkittiin



Ja kyllä, tässä signeerataan juuri meidän levyä..!

Tämän jälkeen säihkyvät tähtisilmät pakattiin kiireesti autoon ja vietiin kotiin nukkumaan.. Vielä sängyssäkin tytöt huokailivat, kuinka ihana ilta oli! Tarvinneeko edes sanoa millä seuraava aamu alkoi.. Frontside Olliella tietenkin!