Astetta parempi perjantai

Mukavaan päivään ei sitten vaadita paljon.. Fiinulla todettiin eilen korvatulehdus, jota oli edeltänyt kolme itkun ja kitinän täyteistä yötä. Antibiootit selvästi tehosivat ja yöherätyksiä ei ollut kuin ne tavalliset kolme ;) Aamulla Aada lähti koulukuvaukseen, minä viimeisen viisaudenhampaanpoistoon (no se ei kyllä ollut mitenkään jee) ja siitä sitten kaupungille asioille. Askartelukauppaan menin ihan muissa asioissa, palasin sieltä tälläisen ihanan kirjan kanssa:

Eikö ookin ihana! Heti teki mieli kaivaa puikot ja langat esille, mutta ensin aion kyllä herkutella näillä kuvilla illalla, kunhan saan ensin kolme pientä päätä tyynyyn.



Tässä vähän maistiaisia sivuilta.

Ostin sieltä askartelukaupasta myös vähän korttitarpeita ja kävin Riimikosta ostamassa ihan täydellisen ristiäislahjan sunnuntain ristiäisiin. Sevelynistä kävin myös katsastamassa valikoiman, sillä kuinkas muuten, Aada on kasvanut ulos kaikista juhlavaatteista kuluneen vuoden aikana.

Hemmottelin myös tyttöjä kavereineen pannarilla ja se on kyllä yksi tyttöjen lempiherkuista. Tein taas pellillisen, ja sitä riittää sitten huomiselle aamupalalle.. En usko, että kukaan istuu naama nurin päin aamupalapöydässä ;)

Ja tässä siihen ohje:

PANNUKAKKU

1 litra maitoa

4-5 munaa

1 tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeria

4 rkl ruokaöljyä

pinnalle voinokareita

Sekoita ainekset yhteen ja anna turvota 30 minuuttia. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja laita pinnalle muutamia voinokareita.

Paista 225 C n.25 minuuttia. Vahdi samalla, ettei taikina kupruile kovasti uunissa. Haarukalla voit tökkiä rikki hurjimmat kuplat. Kun pannari on valmis, ripottele pinnalle sokeria. Jos maltat, odota hetki ja nautiskele!

Tarjolla oli myös eilisiä nougat-paloja, jotka Aada ja Tilda leipoivat lähestulkoon itse. Mun tehtäväkseni jäi toimia erotuomarina selvittämässä kuka sai mitata mitäkin ja kuinka paljon.. Tilda vatkasi ja Aada lisäili aineita taikinaan. Tytöt ovat jo pitkään toivoneet, että leivottaisiin taas yhdessä ja kysyin toivetta, niin Tilda hetken mietittyään keksi, että maitosuklaanougatmokkapaloja. Mistähän lie keksinyt moisen :D Löysin sitten Kinuskikissan sivuilta tämän ohjeen

Meillä painitaan myös kysymyksen -Mitäs tänään syötäisiin- kanssa ja päätin sitten pitkästä aikaa tehdä canneloneja. Maistui kaikille, myös pieninkin sai maistiaiset. Nämä oli helppo tehdä, mutta tuohon putkien täyttämiseen täytyy kyllä olla olemassa jokin näppärä keino. Omani ei sitä ollut :D

CANNELONIT

(ohje on paketin takaa)

500 g jauhelihaa (meillä 400g)

200 g pakastesipulikuutioita (meillä 1 iso sipuli)

3-4 valkosipuli kynttä (meillä 4)

1 raastettu porkkana (meillä kyllä enemmän, heitin vain yli jääneen porkkanaraasteen sekaan)

2-3 rkl mietoa salsaa (meillä sweet chili salsaa 3 rkl)

1 lihaliemikuutio

2-3 dl vettä

0,5 tl valkopippuria

1 rkl oreganoa

1 rkl basilikaa

100 g juustoraastetta (meillä emmentalia)

Ruskista jauheliha, lisää sipulit joukkoon. Lisää sen jälkeen mausteet ja juustoraaste viimeisenä. Täytä canneloniputket jauhelihaseoksella ja lado voideltuun vuokaan. Kaada päälle 2,5 dl ruokakermaa ja 1 prk (400g) tomaattimurskaa ja ripottele kaiken päälle juustoraastetta (edelleen sitä emmentalia). Paista uunissa 225 astetta alimmalla tasolla 25-30 minuuttia. (meidän uunissa kesti vain 20 minuuttia). Anna vetäytyä hetken ja tarjoile.







Lähti uuniin tämän näköisenä



Ja tuli takaisin tälläisenä



Illalla sitten vaan pötköteltiin koko perhe isoimmasta pienimpään sohvalla yhdessä mytyssä Talenttia katsellen ja sitten isin pitikin taas lähteä yöksi töihin. Se tarkoittaa tytöille meidän sängyn valloitusta ja niinpä me sitten nukutaan siellä kaikki tytöt rivissä. Kukaan ei mahdu kääntymään, kaikilla on kuuma, mutta ihanaa se on!

 

Fröbelin palikat 25-v juhlakiertue

ja siellä me sitten oltiin! Meillä ehkä suurin Fröbeleiden suurin fanitus on jäänyt jo taakse (uutta aaltoa silti vielä Fiinun osalta odotellessa), mutta olihan liput sinne toki saatava. Aada oli kyllä alkuun vähän nihkeä "se on ihan pikkulasten juttu" ja silmien pyöräytys päälle, mutta arvatkaas kuka siellä sitten kuitenkin jorasi ensimmäisten joukossa.. Aivan oikein :)

Ja tunnustan, tykkään itsekin Fröbeleistä ja iso rispekti herroille, he eivät ole omaa juttusansa muuttaneet mihinkään ja se kaikessa yksinkertaisuudessaan on ihan mahtavaa! Laululeikit on lyhyitä, helppoja ja sanoitukset hauskoja. Keikka-asuina kavereilla on edelleenkin muuten Adidaksen sortsit ja bändilippikset väärinpäin ja suosio huikea! Keikasta jäi hyvä fiiilis kaikille (vaikka se loppuikin taas ihan kesken) ja takapenkki hyräili biisejä vielä kotona hampaita pestessä. Täältä muuten löytyy keikkakalenteri.

Fiinu kampaajalla

Fiinun tukka se on syntymästä asti ollut aika hassu! Ensinnäkin sitä on ollut paljon (meidän tyttöjen mittakaavassa), alussa se oli aivan hopean harmaa ja ihan pystyssä. Kosteana se meni alussa varsinkin ihan kiharalle. Mä olen tästä tukan määrästä ja pituudesta ollut ihan haltioissani ja kun kaiken näköisiä tukkahärpäkkeitä rrrakastan, niin niitä onkin sitten ollut ja pidetty. Fiinu on tähän asti antanut niiden olla, mutta ihan parin viime viikon aikana pinnejä ja pompuloita on kalasteltu suusta niin paljon, etten taida niitä juuri uskaltaa enää käyttää, ainakaan kun neiti istuu autossa. Aadan paikka on keskellä, mutta en tietystikään voi antaa sellaista vastuuta siskolle, että pitää koko ajan vahtia, ettei vieruskaveri nielaise tukkapinniä.. Aion kyllä sisukkaasti jatkaa niiden pompuloiden laittamista, koska Fiinu istuu ihan kiltisti sen ajan kun tukkaa laitetaan. Kukin valitsee taistelunsa :D

Tänään sitten oli oikeastaan Aadan kampaaja-aika ja hetekn mielijohteesta kysäisin kampaajalta, että uskaltaisiko tämä kokeilla leikata Fiinun otsatukkaa vähän lyhyemmäksi, kun se ylettyi jo nenään asti.. No kampaaja uskalsi kyllä ja niin me istuttiin Fiinun kanssa sylikkäin tuolille ja täytyy sanoa kyllä, että itse en kyllä olisi pystynyt kotona samanlaiseen jälkeen, vaikka kuulostaiskin ihan helpolta..
No mutta takaisin asiaan.. Tukasta oli tuli tosi hieno ja Fiinusta paljon isomman oloinen tyttö.. Eikö?

ikää 11 kk

Ja pakko vielä laittaa tänne näitä Fiinun tukkatyylejä lisää..



tässä ikää 7 kk





tässä ikää 8 kk





ikää 9 kk



Lentomatkaa odotellessa

Me ollaan lähdössä tiistaina kohti New Yorkia, ja etukäteen vähän hirvittää tuo vajaan 9 tunnin lento 10-kuisen vauvan kanssa. Meillä lähtee tosiaan vaan Fiona matkaan ja isommat tytöt jää mummin hoiviin.
Vihdoin muuten löysin vanhan kameran piuhan ja sain ladattua edellisen meidän loman kuvat Lanzarotelta koneelle, eihän tässä mennyt kuin, ööööh.. puoli vuotta *noloa*. No jokatapauksessa, kamera oli tyttöjen käytössä ja tuloksena oli vajaa 200 toinen toistaan hilpeämpiä kuvia. Taidankin jatkossa antaa lasten hoitaa lomakuvaukset, ovat niin paljon autenttisempia.. Pakko jakaa tämä setti lentokoneesta.. Ei ollut tylsää nimittäin ollenkaan!

Hippo-juoksut

Kesän odotetuimmat kisat olivat Hippojuoksut, ja huomaatte varmasti, että meillä on otettu vähän mallia hieman enemmän treenanneista urheilijoista. Asenne ja tyyli oli näillä mimmeillä ihan kohdillaan :D

Tildan tuloksena neljäs sija, juoksijoita oli 57!

Palkintona pillimehu ja kultalusikka

Aadan sijoitus oli seitsemäs, juoksijoita 35!

Oravan poikasia

Meillä on jo pitkään tässä kesän aikana kuulunut rapinaa jostain katon uumenista. Nyt löydettiin siihen syyllinen.. Orava on tehnyt pesän meidän katolle!

Saimme tässä odottamattoman biologian tunnin esikoiseni kanssa, kun ensin se pesä bongattiin ulkona puuhastelun lomassa ja jostain syystä alettiin yhdessä katsella oravan puuhia.. Ette usko! Orava kantoi omia poikasiaan suussaan sinne pesään.. Reitti oli tarkka, pesäpuusta hyppy viereiseen puuhun, siitä alas, aidan ali, tien yli, hurja kipitys autotien reunaa meidän pihalle, kiipeily ison kiven yli, pihavaraston nurkkaa ylös, hyppy räystäälle, kurkistus alhaalle ja lujaa vauhtia pesään! Ja reitti oli täsmälleen sama, joka ikisen poikasen kohdalla. Haettiin äkkiä kamera sisältä ja yritettiin ottaa kuvia tarpeeksi kaukaa, jotta emme häiritsisi emon hääräystä.

Koululainen tästä innostui ja alkoi tentata multa nippelitietoa oravista ja pakko oli tunnustaa suuri tietämykseni aukko oravien elämästä. Google tiesi kertoa, että tämä oli kesän toinen poikue ja että poikasia on emolla yleensä 3-6 ja tämä emo kantoi meidän nähtemme 8 poikasta uuteen kotiin! Hetkessä oli jännittävää taikaa ja tuntui, kuin meillä oli yhteinen salaisuus :) Pikkusisko oli kyllä katkera palattuaan kaverinsa luota kuullessaan tämän kaiken ja tärkeät faktat, joita ekaluokkalainen nämä tarkasti opiskeltuaan auliisti jakoi asiantuntijana. Piti myös tulostaa kuvia koulukavereille ja opelle näytettäväksi, sen verran tärkeä juttu näköjään oli.. :)

POMPdeLUX syksy/talvi 2012

No nyt se vihdoin tuli ja kyllä oli kaiken odotuksen arvoista! Silmät ristissä yöllä killittelin näitä ihanuuksia, kun ilmoitus mallistosta tuli niin myöhään sähköpostiin.. Päivällä mallisto näyttää (no silmät on edelleenkin ristissä)  yhtä herkuilta!

Tykkään hurjasti näistä väreistä, ja isoimmalle ja pienimmälle sieltä löytyy paljon ihanuuksia, mutta meidän keskimmäiseltä lähtee värit omista kasvoista. Keskimmäinen tarvitsee paljon kirkkaita ja vahvoja värejä, mutta kyllä täältäkin jotain tilaan..

Mallisto löytyy täältä

Jostain syystä en saanut lisättyä tähän kuvia, mutta yritys jatkuu..

Ekaluokkalainen

Voi ihanuutta ja kamaluutta! Meidän esikoisesta tuli tänään ekaluokkalainen.. Ihanaa, että lapset kasvavat ja kamalaa, että lapset kasvavat.

Koulun alkamisesta on puhuttu kevät ja koko kesäloman se on ollut mielessä ja nyt se on sitten todellista. Aadaa jännitti aika tavalla ja kyllä jännitti äitiäkin. Luulin kyllä, että olisin siellä parkunut vauvani menetystä maailmalle, mutta otinkin ihan yllättävän rauhallisesti ja ainoastaan voin pahoin.. Vanhemmat päästettiin onneksi luokkaan sisälle mukaan aluksi ja kun Aada sieltä omalta pulpetiltaan hymyili aurinkoisena, niin jotenkin omakin mieli rauhoittui. Kyllä se siellä pärjää!

Koulureppu, penaali ja muut tarvikkeet olivat tärkeitä ostoksia. Reppua olikin yllättävän vaikeaa löytää, niin että Aada oli siihen itse tyytyväinen, sopivan kokoinen ja istuu hyvin selkään.

Ihana koululaiseni, iloa ja intoa koulupäiviisi!

Olympiamitalistin äitinä :)

Niin, ihan vaan vaatimattomasti totean, että meidänkin perheestä löytyy olympiamitalisti... Kesän alussa täällä meidän kylällä oli lasten olympalaiset, joissa Tilda otti kahdesta lajista, juoksusta ja pituudesta pronssia!

Aadalla oli samat lajit, mutta ihan ei tulokset riittäneet mitaleille, hyvin kuitenkin! Tuloksena 5. ja 7. sija samoissa lajeissa. Aadalla on kova kilpailuvietti, harmi vain, että tuon ikäiselle (7 v) on kovin vähän omia sarjoja kilpailuissa. Yleensä vasta pienin sarja on 9 vuotiaitten ja voin sanoa, että kahdella vuodella on tässä vaiheessa tosi iso merkitys! Aada halusi yksissä toisissa kisoissa vain kilpailemaan ja ne 9-vuotiaat olivat osa melkein jo päätä pidempiä. Ei se onneksi Aadaa haitannut, kunhan halusi mennä kokeilemaan. Hienon oman ennätyksensä Aada pituudessa hyppäsi, 244 cm!

Ja vielä perheen pienimmän oma urheilusuoritus samoissa kisoissa..

Hän lähti konttaamaan!! Onneksi satuin heilumaan kameran juuri silloin, nämä ovat ne ensimmäiset konttausaskeleet! Ikää Fionalla tässä 8 kk ja 1 viikko. Tästä kuvasta on aikaa kuukauden verran ja nyt kontataan jo lujaa!

Iso JEEEEE meidän kaikille tytöille!

Kesäkeiju

Asu on vapaa :) Oltiin vähän pyöräilemässä, oma asuni oli kuitenkin monin verroin tylsempi.. Tilda on kovassa keiju-iässä ja etenkin Winxit on kova juttu. Tykkää meillä niistä vielä onneksi Aadakin, joten ihania keijuleikkejä on leikitty ja taikavoimia esitelty. En tiedä, onko tämä edellä mainittuja taikavoimia, mutta hetkelliseen kuulemattomuuteen pystyvät kumpainenkn :D

Kuvat otettiin vain hetki ennen sadetta ja sen jälkeen oltiinkin ihan litimärkiä! Onneksi se ei mielialaan vaikuttanut yhtään, nauratti vain! Myös ohikulkijoita..

Juhlahumua

Tildalla oli päiväkerhon kevätjuhlat ja oi, mitkä juhlat olivatkin! Kerholaiset olivat valmistelleet meille vanhemmille ja isovanhemmille mahtavat ohjelmanumerot! Oli lauluja, tanssia, vanhemmille vilkutteluja, eli juuri sitä minkä vuoksi nenäliinat kuuluvat käsilaukun vakiovarustukseen.. Olimme Tildalta yrittäneet tiedustella etukäteen vinkkiä esityksistä, mutta typynen vain hymyili meille salaperäisesti, että se on sitten yllätys! Kerhotädit ansaitsevat suuret kiitokset koko vuodesta, mutta erityisen ihalitavaa on se, millä taidolla he olivat taikoneet tämänkin juhlan pienten kerholaisten kanssa, jotka tapaavat vain kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan. Mahtavaa!

On hauskaa huomata, että juhlat ovat lapsellekin juhlat aina valmistelusta asti.. Tilda oli jo monta päivää puhunut, että haluaa tukan kiharalle kevätjuhliin, joten niin vaan neidin toiveesta kiharrettiin tukkaa seitsemän jälkeen aamulla. Mekko oli yhdessä valittu hyvissä ajoin ja jalkaan haluttiin ehdottomasti ne kengät, jotka kimaltaa! Ei ne nyt ihan yksi yhteen tämän mekon kanssa sopineet, mutta kun ne olivat juurikin ne kimaltavat. Mekonkin suurimpana kriteerinä oli se, että se pyörii parhaiten. Voi tyttöni, olet ihana!

ja sitten parin päivän päästä olikin Aadan eskarin päättäjäiset. Voi haikeutta, vanhin lapsistani menee seuraavaksi kouluun.. No, nautitaan nyt ensin tämä kesäloma vailla huolen häivää!

Nenäliinoista puheenollen, niitä ei eskarin juhlassa yllättäen tarvittukaan.. Vasta edellisenä päivänä sain tietää, että toiminnalliset juhlat pidetäänkin läheisessä metsässä.. Well.. WHAT??????? Toiminnalliset? metsässä? No sinne siis, mutta Aada halusi kyllä lähteä mekko päällä tukka hulmuten, enkä laittanut vastaan. (tukka olisi kyllä kannattanut olla kiinni, se nimittäin todella hulmusi siellä tuulessa ja kuvat ovatkin sitten sen näköisiä :D )

Vähän kyllä ihmettelin tätä metsäratkaisua, sillä MUN mielestä eskarilaiset olisi pitänyt saattaa juhlallisemmin koulutielle, mutta nyt lopetan jupinani asiasta tähän. ( olisin silti kyllä halunnut tirauttaa ne kyyneleet, mutta keskityinkin huitomaan hyttysiä. )

Tässä lähdettiin etsimään pahvisia tonttuja, Juusoa ja Jalmaria, jotka olvat kulkeneet koko eskarivuoden lasten matkassa.

Tässä metsänkeijut antoivat vinkkejä

Lisää kuvateksti

Lopuksi lapsille tarjottiin mehujäät

Ja annettiin eskarin päättötodistus lämpimien halausten kera.

Tässä jäi nyt siis taakse pala (pienintä) lapsuutta, mutta onneksi sitä on vielä paljon jäljellä!

Veneilykausi korkattu

Me malttamattomat laitettiin vene vesille jo heti toukokuun alussa, mutta hetki meni ennekuin päästiin koko porukalla matkaan. Tehtiin ihan vain muutaman tunnin päiväreissu, jotta vähän nähtiin miten porukan pieninkin pärjää mukana. Ihan hyvin meni, vaikka Fiinu saikin pelastusliiveistä ihan hepulin aluksi. En kyllä silti ihmettele, oli ne vauvan päällä tosi epämukavan näköiset!

Lähdettin tosiaan varsin vauhdikkaasti, kun otettiin lukua 1,2,3,4,5 herranjestas, mehän ollaan kaikki koossa. Eväitä ei sen kummemmin ehditty miettiä, napattiin vaan pari makkarapakettia ja mehupullo mukaan (ja vauvan ruuat tietysti) ja matkaan.. Voisin todeta, että vähän on grillauksessa vielä treenamista :D Ja oltiin me vähän hätähousujakin..



Kyllä se olennainen löytyi tuon kaiken hiilen alta :D

Kyllä oli ihana päivä.. Oli lämmintä, isommat tytöt juoksivat ympäri saarta ilosta hihkuen, Fiinu nukkui tyytyväisenä Manducassa ja mä hyrisin miehen kainalossa, kenelläkään ei ollut kiire mihinkään. Näistä pienistä jutuista syntyi ihan täydellinen hetki ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt siihen paikkaan.. Kerrassaan ihanaa!




 

Ja kyllä muuten meri-ilma oli tehokasta unilääkettä, niin isommille, kuin pienemmillekin!