Saimme tässä odottamattoman biologian tunnin esikoiseni kanssa, kun ensin se pesä bongattiin ulkona puuhastelun lomassa ja jostain syystä alettiin yhdessä katsella oravan puuhia.. Ette usko! Orava kantoi omia poikasiaan suussaan sinne pesään.. Reitti oli tarkka, pesäpuusta hyppy viereiseen puuhun, siitä alas, aidan ali, tien yli, hurja kipitys autotien reunaa meidän pihalle, kiipeily ison kiven yli, pihavaraston nurkkaa ylös, hyppy räystäälle, kurkistus alhaalle ja lujaa vauhtia pesään! Ja reitti oli täsmälleen sama, joka ikisen poikasen kohdalla. Haettiin äkkiä kamera sisältä ja yritettiin ottaa kuvia tarpeeksi kaukaa, jotta emme häiritsisi emon hääräystä.
Koululainen tästä innostui ja alkoi tentata multa nippelitietoa oravista ja pakko oli tunnustaa suuri tietämykseni aukko oravien elämästä. Google tiesi kertoa, että tämä oli kesän toinen poikue ja että poikasia on emolla yleensä 3-6 ja tämä emo kantoi meidän nähtemme 8 poikasta uuteen kotiin! Hetkessä oli jännittävää taikaa ja tuntui, kuin meillä oli yhteinen salaisuus :) Pikkusisko oli kyllä katkera palattuaan kaverinsa luota kuullessaan tämän kaiken ja tärkeät faktat, joita ekaluokkalainen nämä tarkasti opiskeltuaan auliisti jakoi asiantuntijana. Piti myös tulostaa kuvia koulukavereille ja opelle näytettäväksi, sen verran tärkeä juttu näköjään oli.. :)
