Äitienpäivän juhlintaa

Tänä vuonna sain juhlia äitienpäivää jo seitsemättä kertaa ja joka kerta se tuntuu vain yhtä ihanalta. Mä vietän äitenpäivää vuoden jokaisena päivänä, mutta varsinaisessa äitienpäivässä parasta on se, kun tytöt yrittävät säilyttää omatekemiään salaisuuksia ja tuntuvat miltei halkeavan sen voimasta.. Ihanat! Ja silti, joka ikinen vuosi salaisuus on saatu pidettyä! Voi sitä ylpeyden määrää, millä itse tehty kortti tai lahja annetaan.



Aamuherätyksen jälkeen

 Meillä kun isi nukkui kauneusuniaan yövuoron jälkeen, niin en saanut aamupalaa sänkyyn, mutta silti herkuteltiin tyttöjen kanssa.. Vohveleilla!

Oli sovittu, että lahjat annetaan vasta sitten kun isi herää, joten malttamattomat kävivät vähän huutelemassa oven takana, ettei isi vahingossa nukkuisi liian pitkään.. Hyvä suunnitelma toteutui, isi kömpi sängystä ja äiti lähetettiin sänkyyn ja sitten laulettiin. Onneksi mun ei kuitenkaan tarvinnut enää esittää nukkuvaa :D

Tilda oli kerhossa askarrellut hienon kortin ja sydämen muotoisen kaulakorun, jonka oli maalannut ja kirjoittanut siihen ihan itse ÄITI. Aadan paketista paljastui reseptikirja, johon oli kirjattu jokaisen eskarilaisen omana synttäripäivänä eskarissa leivotun herkun resepti kuvan kanssa, sekä leivinliina. Isi oli Fionan kanssa käynyt ostamassa Kakkuhelmi-blogista tutun Pia Penttilän Juhlakakut -kirjan. Fiona yllätti äidin heräämällä vasta klo 8.20 yhden yösyötön voimalla. Sweet!

Meillä perinteisesti joka vuosi isi on myös tyttöjen avustuksella leiponut mulle kakun. Yhtä perinteisesti kakusta pääsee nauttimaan myös oma äitini, meidän perheen arkienkeli. Myöhemmin lähdettiin vielä ajelemaan anopin luokse viemään poikansa tekemää kakkua.

Suklaa-vadelmajuustokakku, nam!

On suuri etuoikeus saada olla äiti, saada seurata aitiopaikalta omien lasten kasvamista, saada pitää kädestä, saada kuivata kyyneleet, saada rohkaista ja kannustaa heitä elämän jokaisella askeleella. Saan myös pyyhkiä nuhaneniä, pestä valtavia pyykkivuoria, kerätä eteisen lattialle pudonneita pudotettuja ulkovaatteita sen sadannen kerran ja toimia erotuomarina. Rakastan silti tätä kaikkea suunnattomasti, enkä päivääkään vaihtaisi (no,muutamaa lukuunottamatta) mihinkään.
Parhautta on, kun tytöt käpertyvät kainaloon ja huokaavat "sä oot niin ihanan lämmin ja pehmeä". Laihdutuskuuri alkakoon siis vasta taas seuraavana maanantaina :D

Robinin keikalla

Meidän tytöt fanittavat Robinia aivan hurjasti ja voi onnea ja autuutta, kun Robin tuli keikalle tänne Porvooseen! Pitihän sinne tietysti liput saada ja hyvä, että tajusin varata ne ennakkoon, sillä ovelta käännytettiin paljon innokkaita pettyneitä ihailijoita pois, sillä keikka oli loppuunmyyty! (ihan ennenkuulumatonta tässä kylässä..)
Aamupäivä kului niin h-i-t-a-a-s-t-i, vaatteita valittiin hartaasti, sillä täytyihän sitä olla tyttöjen omin sanoin "mahdollisimman rock"! Urheiluhallille mentiin jo hyvissä ajoin ja päästiinkin melko eturiviin. Aikaa tapettiin tuttuja moikkaillessa, sillä tuntui että siellä oli koko Porvoo paikalla :) ja sitten -IIIIIIIIIIIIIIIIIIKKK! Robin tuli lavalle korvia huumaavan huudon ja kiljunnan säestyksellä! Faija skitsoo räjähti voimalla käyntiin ja tytöt jammasivat ja lauloivat mukana heti ekasta biisistä lähtien.



Tästä ei juuri fiilikset enää nouse!

 Kyllä se Robin osasi yleisönsä ottaa! Keikan jälkeen piti vielä nimmaria jäädä metsästämään.. Niinpä, niitä kun ei jaettu heti suoraan esiintymisen jälkeen, niin nämä tosifanit halusivat päättäväisesti jäädä ulos palelemaan ja odottamaan Robinia.. Vaati kyllä 4- ja 7-veeltä melkoista tahdonlujuutta, kun pissahädästä ja kylmyydestä huolimatta eivät liikahtaneet paikaltaan.. Voi apua..!



Ihan varmaan se kohta tulee pian.. Ihan kohta..



Sitkeä  reilu puolen tunnin odotus palkittiin



Ja kyllä, tässä signeerataan juuri meidän levyä..!

Tämän jälkeen säihkyvät tähtisilmät pakattiin kiireesti autoon ja vietiin kotiin nukkumaan.. Vielä sängyssäkin tytöt huokailivat, kuinka ihana ilta oli! Tarvinneeko edes sanoa millä seuraava aamu alkoi.. Frontside Olliella tietenkin!

Perhetapahtumassa

Isin nukkuessa yövuoron jälkeen, keräsin tyttöni kokoon ja suunnattiin viettämään perhetapahtumaa tuohon lähikuntaan. Aurinko paistoi ja takapenkkiduo hoilasi Frontside Ollieta, mikäs siinä oli ajella!

Kiva tapahtuma, sinne oli järkätty lapsille monenlaista hupia!

Käytiin kauhistumassa Kummitustalossa

Tytöt kävivät myös kalassa..

(Tästä on kyllä vähän sanottava, että jos onginta maksaa 2 euroa, niin olisi toki kivempi saada jotain muuta, kuin pari superpalloa pussissa tai tarraliuska.. Vähän oli kalliit tarrat ja niin päin pois..)


                                      

Grillikausikin tuli virallisesti avattua!

Päivän paras juttu kuitenkin oli vaijeriliuku! Meidän Aada, joka parka ujostelee ja jännittää kaikkea uutta, löysi kyllä itsestään niin rohkean tytön, joka noin vain meni keikkumaan ylös vaijerin varaan..Näin kyllä ilmeestä, että vähän paljon hirvitti. Äitinä rakastan näitä hetkiä, kun lapsi on pakahtumassa siihen onnen tunteeseen, kun on uskaltanut ylittää omat rajansa! 

Sinne se tyttö hinattiin korkeuksiin..

..ja sieltä se tyttö tuli alas!

Ja tätä sitten fiilisteltiin vielä illalla nukkumaan mennessäkin..

                                

                         

Vauvan kanssa Budapestissä

Me tytöt sitten tykätään reissata! Lähdin puolivuotiaan Fionan, oman äitini, tätin ja serkkuni kanssa katsastamaan Budapestin kevättä. Matkakohteen valitsi äitini, jolle tämä matka oli syntymäpäivälahja. Äidillä oli jo tammikuussa synttärit, mutta ajattelimme siirtää matkan nän keväämmälle, joka olikin hyvä ajatus ihan jo ilmojenkin puolesta!
Kevät oli jo paljon pidemmällä, kuin Suomessa. Puut olivat vihreinä, tulppaanit terhakoina ja muutenkin kukkaloistoa oli joka puolella. Pukeutuminen sen sijaan oli sekalaista, vaikka lämpötila oli n. 18 astetta joka päivä. Kaikkea löytyi untuvatakeista hihattomiin mekkoihin! Meillä Fionalla oli päällä kaksiosainen välikausipuku ja ohut pipo päässä ja yhtenä päivänä oli niin aurinkoista, että tyttö tarkeni ihan vaan villatakilla ja trikoilla.Budapest oli lentojen puolesta tosi järkevä valinta, kun olimme perillä kolme yötä. Finnairin lento lähti aamulla klo 9.30 ja matka kesti 2,5 tuntia ja takaisin tulimme lennolla, joka lähti klo 19.30. Takaisin päin tultaessa lento kesti vain 1h 50, joten aika hyvin otettu aikaa kiinni noin lyhyellä lennolla! Aikaero on -1 tunti, joten olimme perillä paikallista aikaa jo klo 11. Ferihegyn kentältä on n. 20 kilometrin matka hotellille ja otimme Airport Shuttle kuljetuksen kentältä. Suosittelen! Meillä oli yhteensä 4 matkalaukkua, 4 olkalaukkua, rattaat ja turvakaukalo vauvalle ja mihinkään taksiin ei tuolla porukalla ja tavaramäärällä olisi sullouduttu (eikä huolittu). Junalla ja bussillakin olisi toki päässyt, mutta tuo lentokenttäkuljetus oli sen verran edullinen ja helpoin käyttää. Samassa kyydissä tuli väkeä myös kahdelle muulle hotellille, joten matka hotellilta kentälle kesti 45 min, mutta eipä meillä kiire ollut.

Juu, kuva on vähän huono, mutta hoksasin ottaa sitä vasta, kun auto oli jo kaasuttamassa pois paikalta.

Hotellimme Opera Garden Hotel & Apartments, ihan nappivalinta! Pienehkö, todella siisti ja tyylikäs, hiljaisella kävelykadulla, kävelymatkan päässä kaikesta! Henkilökunta oli myös todella miellyttävää ja avuliasta. Huoneemme Huoneistomme sijaitsi sisäpihalla ensmmäisessä kerroksessa, täydellistä vaunuilla (ja miksei myös pyörätuolilla) liikkuville. Huoneisto käsitti ala- ja yläkerran ja valtavan kokoisen kylpyhuoneen ja minikeittiön. Vauvaa oli muistettu matkasängyllä, hoitoalustalla ja ammeella. Syöttötuolinkin olisi saanut pyynnöstä lainata.
Maksoimme myös aamupalan, joka ei Suomen hotelleihin verrattuna ole kummoinen, mutta kyllä sillä nälkä lähti. Aamupalaan kuului patonkia, kurkkua, paprikaa, leikkeleitä, jogurttia, pekonia, munakokkelia ja jotain höyrytettyjä pakastevihanneksia sekä kuivakakkua. On se muuten vaan kumma, että kun puuroa ei ole, niin silloin sitä tekee mieli..
Ja sitten sitä Budapestiä.. Lähdimme vain kävelemään ympäriinsä ja kyllä parissa päivässä kadut tulivat jo niin tutuiksi, että en juuri karttaa tarvinnut suunnistusapuna lopussa. Budapest on kaunis! En jaksa lakata hämmästelemästä arkkitehtuuria ja niitä pienen pieniä yksityskohtia rakennuksissa ja patsaissa, joita on tehty ilman kunnollisia työkaluja. Kerrassaan upeaa! Ekana päivänä lähdimme kävelemään Vaci Utcaa, jota on kehuttu parhaimmaksi kauppakaduksi, mutta en kyllä tajua, että mssä ne kaupat olivat.. West Endin kauppakeskus oli, ja siellä kyllä oli todella paljon kauppoja laidasta laitaan. Muuten kaupat sijatsivat ihan toisessa suunnassa, lähempänä Tonavaa.

Toisena päivänä päätimme lähteä kiertoajelulle hop on-hop off bussilla, ja yksi kierros kesti 2,5 tuntia ilman kyydistä jäämisiä. Fiona-vauva oli niin hyvällä tuulella, että jaksoi hyvin hyppiä ja pomppia sylissä koko ajan. Opastuksen sai muuten suomeksi kuulokkeissa.

Linnavuorella bussi pysähtyi 20 min ajaksi maisemien katselua varten ja voi mitkä maisemat!!! Ei niitä silti saanut kameralle ikuistettua..

Ja etenkin kun kävi näin..

                       Evästauko

Kävimme myös jokiristeilyllä Tonavalla, joka kuului bussiajelun kanssa samaan hintaan.

Tässä taustalla parlamenttitalo

No ruuasta. Vakaa aikomus oli syödä edes kerran ihan unkarilaista ruokaa, mutta taisin vähän epäkunniakkaasti skipata sen.. Turistimenuista olisi ollut myös tarjolla, mutta olen kyllä oppinut, että ne todella ovat turisteja varten, joten nyt jätin sen(kin) ihan sujuvasti väliin. Mutta kahvilat. Oih oih ja oih! Muffinssit ja kakut olvat todellisia makuelämyksiä.

Nämä leivokset ovat New York Cafe-nimisestä paikasta, jossa olisi saanut ihan ruokaakin.

Sisäkuvat "kahvilasta" kannattaa katsoa linkistä..

Tiivistettynä: Budapest on kaunis kaupunki, joskin ehkä vähän päästetty rapistumaan rakennuksien osalta. Ihmiset rentoja ja erittäin avuliaita vaunujen kanssa liikkuvalle ja vauvaakin tultiin aina joukolla ihastelemaan missä tahansa. Olin matkaoppaista ymmärtänyt, että unkarilaiset puhuvat mielummin saksaa kun engantia, mutta ainakin budapestiläiset todistivat tämän väittämän vääräksi.

Budapest, me tavataan vielä!

Blogin herätys Ruususen unilta

Ohhoh, niin se vaan on vuosi kulunut viimeisestä päivityksestä.. Ajattelin kuitenkin vielä herättää blogin henkiin uudestaan, ihan vaan vaikka itselleni todisteeksi ja muistoksi näiden väsymyksestä sumuisten vuosien kunniaksi, että oikeesti on lasten kanssa puuhattu ja tehty. Ehkä nyt jopa muistan kantaa paremmin kameraakin mukana :)

Edellisestä päivityksestä sen verran, että varsin raskaan raskauden jälkeen meille syntyi  kolmas tyttö lokakuun lopussa. Synnytys käynnistettiin ja kesti lähdöstä maaliin 4,5 tuntia. Minä kipukammoinen selvisin siitä luomusti, tosin vähän oli pakko, kun tarjottu spinaali meni pieleen.. Kokemus sillä hetkellä oli kamala, mutta jo puolisen tuntia synnytyksestä olinkin tapahtuneesta yllättäen varsin mielissäni, sillä kyllä se vaan tuntui ihan eri tavalla.

Tässä ikää on 1 vrk

Nyt Fiona-neidillä on nyt ikää 5 kk ja aika kuluu luvattoman nopeaan. Syksy ja talvi hujahtivat vauhdilla. Oli iso muutos itsellekin tottua "aikaisiin"  säännöllisiin aamuheräämisiin Aadan eskaria ja Tildan kerhoa varten, mutta meidän molempien työaikojen vuoksi tytöt eivät ikinä joutuneet päiväkotiin ennen klo 11, toki iltahoitoja heillä välillä sitten oli. Ja vain n. kolme hoitopäivää viikossa. Meidän tytöt olivat siis vuoropäiväkodissa. Nyt tavoitteena on olla kotona niin pitkään kun se vain on taloudellisesti mahdollista. Aadalla alkaa koulu ensi syksynä jo on ihanaa olla kotona, kun toinen tulee koulusta kotiin. Sitä tässä jo molemmat jännitetään.. Tulis nyt vaan ensin se kunnon kevät ja kesä!

Tämä on niiin totta!

Meidän toiveesta tuli vihdoin totta.. Viikkoja olis nyt kasassa huikeat 3+5, joten vielä en uskalla ihan kovin kovaa tuulettaa. 7 kuukautta tähän meni ja välillä kierrot heittivät ihan häränpyllyä varmaan jo stressinkin takia. Nyt on kyllä upea ja hiukan epäuskoinenkin fiilis. Marraskuussa meitä ois sitten viisi.. <3

Pysythän Pieni kyydissä, ihan loppuun asti! Sinua niin kovasti odotetaan..

Englannin lakuja kummitädille

Aadan kummitädillä oli juur synttärit ja vaikka toiveena oli, että ei lahjoja, niin päätin tämän koskevan vain aikuisia ;) Aada halusi tse tehdä jotain ja niinpä tyttö lähes itse (jouduin kaulijaksi) teki Cernit-massasta tälläiset korut! Aika hienot tuli ja Aada oli niin ylpeä kättensä jäljestä. Tähän satsiin kului muuten yhteensä 8 pkt massaa ja uunissa nämä viettivät aikaa 30 minuuttia 100 asteessa.