Tildalla oli päiväkerhon kevätjuhlat ja oi, mitkä juhlat olivatkin! Kerholaiset olivat valmistelleet meille vanhemmille ja isovanhemmille mahtavat ohjelmanumerot! Oli lauluja, tanssia, vanhemmille vilkutteluja, eli juuri sitä minkä vuoksi nenäliinat kuuluvat käsilaukun vakiovarustukseen.. Olimme Tildalta yrittäneet tiedustella etukäteen vinkkiä esityksistä, mutta typynen vain hymyili meille salaperäisesti, että se on sitten yllätys! Kerhotädit ansaitsevat suuret kiitokset koko vuodesta, mutta erityisen ihalitavaa on se, millä taidolla he olivat taikoneet tämänkin juhlan pienten kerholaisten kanssa, jotka tapaavat vain kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan. Mahtavaa!
On hauskaa huomata, että juhlat ovat lapsellekin juhlat aina valmistelusta asti.. Tilda oli jo monta päivää puhunut, että haluaa tukan kiharalle kevätjuhliin, joten niin vaan neidin toiveesta kiharrettiin tukkaa seitsemän jälkeen aamulla. Mekko oli yhdessä valittu hyvissä ajoin ja jalkaan haluttiin ehdottomasti ne kengät, jotka kimaltaa! Ei ne nyt ihan yksi yhteen tämän mekon kanssa sopineet, mutta kun ne olivat juurikin
ne kimaltavat. Mekonkin suurimpana kriteerinä oli se, että se pyörii parhaiten. Voi tyttöni, olet ihana!
ja sitten parin päivän päästä olikin Aadan eskarin päättäjäiset. Voi haikeutta, vanhin lapsistani menee seuraavaksi kouluun.. No, nautitaan nyt ensin tämä kesäloma vailla huolen häivää!
Nenäliinoista puheenollen, niitä ei eskarin juhlassa yllättäen tarvittukaan.. Vasta edellisenä päivänä sain tietää, että toiminnalliset juhlat pidetäänkin läheisessä metsässä.. Well.. WHAT??????? Toiminnalliset? metsässä? No sinne siis, mutta Aada halusi kyllä lähteä mekko päällä tukka hulmuten, enkä laittanut vastaan. (tukka olisi kyllä kannattanut olla kiinni, se nimittäin todella hulmusi siellä tuulessa ja kuvat ovatkin sitten sen näköisiä :D )
Vähän kyllä ihmettelin tätä metsäratkaisua, sillä MUN mielestä eskarilaiset olisi pitänyt saattaa juhlallisemmin koulutielle, mutta nyt lopetan jupinani asiasta tähän. ( olisin silti kyllä halunnut tirauttaa ne kyyneleet, mutta keskityinkin huitomaan hyttysiä. )
 |
| Tässä lähdettiin etsimään pahvisia tonttuja, Juusoa ja Jalmaria, jotka olvat kulkeneet koko eskarivuoden lasten matkassa. |
 |
| Tässä metsänkeijut antoivat vinkkejä |
 |
| Lopuksi lapsille tarjottiin mehujäät |
 |
| Ja annettiin eskarin päättötodistus lämpimien halausten kera. |
Tässä jäi nyt siis taakse pala (pienintä) lapsuutta, mutta onneksi sitä on vielä paljon jäljellä!
